17 päivää

Nyt jännittää, 17 päivää lähtöön! Etäisyys kasvaa 15 223 km, kotiin ei ole paluuta ensimmäisen koti-ikävän kohdatessa. Lokakuun on ollut täysin tunteiden myrskyä. Mua pelottaa lähteä ja mietin, että pärjäänkö siellä. Mitä jos siellä tapahtuu jotain. Voisin vielä perua ja jäädä tuttuun ja turvalliseen Suomeen; ettiä kivan kämpän ja hakea töihin, jatkaa tätä arkea ystävien ja perheen kanssa.
Mutta kuitenkin mieli sanoo, että mene, koe, tutustu ja tee siitä upea reissu, tää on unelmas jonka tuut toteuttamaan nyt, kun siihen on tilaisuus. Mikään ei estä lähteämästä. Naura myöhemmin, kuinka sitä niin pelkäsi. Suomi tulee aina pysymään kotimaana, jonne voi aina palata. Perhe ja ystävät jää, mutta ei ne minnekään katoa. Jos siellä tapahtuu jotain, niin sitten tapahtuu. Niistä selviää. Vaikka lähden yksin, siellä on muitakin. Mukavuusalueelta täytyy välillä poistua, jotta oppii uutta. Se kasvattaa sua ihmisenä ja näet maailman eri tavalla.

Vuosi tuntuu pitkältä ajalta, kun se on tulevaisuudessa. Menneisyydessä se aika on lyhyt.

with love,
Tamara

Suomen kesä 2016